Torstai on töttöröö

Tänään olen ollut vähän tööt. Olen istunut huoneessani koneen ääressä, mutta saanut aikaan hyvin vähän. On ollut tuulista, aurinkoista ja sateista. Pieniä rakeitakin tuli ja huomiseksi on luvattu lunta. Sänky jo houkuttelisi, mutta pitää vielä yrittää kirjoittaa koulutehtäviä.

Sain tänään postia, Me Naiset, mikä oli mukavaa.

Mark ehdotti että joka viikko joku meistä tekisi aterian koko porukalle, ja jokainen ateria edustaisi erilaista etnistä keittiötä. Mikäköhän maa minun kohdalle sattuu.

Halpahalleja ja hätätapauksia

Omituista, eilen satoi vähän, mutta muuten säät ovat olleet ihan mahtavia.

Tänään kävelimme Salfordin ostarille. Keittiöön piti hankkia pots and pans. Nyt alkaa perustarvikkeet olla kasassa. Vihdoin saan kaapin järjestykseen, kun sain henkareita. Onneksi kaikki löytyi halvalla. Mukiin panostin enemmän (2£ eli n. 3€) ja valitsin sen harkiten, sillä tästä mukista juon koko kevään. Päädyin pupumukiin, siinä on hyvänmielenenergiaa.

Muuten on tullutkin vietettyä aikaa enimmäkseen koneella, kun nyt epäkuntoinen internetyhteyskin taas toimii. Jee!

Anun ja Jaanan antama hätäpakkaus on jo avattu. Olen niin hätäinen:) Kiitos suklaista ja salmiakista ja valokuvista ynnä muista. Kuvat laitoin jo seinälle.
Mukana oli runokin, toivottavasti mulla on oikeus julkasta tää:


Tervemenoa Manseen,
kevääksi enkkujen landeen,
kun tulee ikävä kotikulmaan,
tai muuten vaan pulmaa,
silloin avaa tämä juttu,
ja on heti ilo ja olo tuttu!

Koulu on taas

Tänään hyppäsimme koulubussiin ja saavuimme opinahjoomme Adelphi Houseen.
Opetttajamme Andy opasti meitä ympäriinsä ja saimme opiskelijakortit. Söimme erinomaiset ja edulliset lounaat Crescent-pubissa. Söin tonnikalasalaatin ranskalaisilla.

Iltapäivällä Lisa (kirjoittanut mm. Pulmusia) luennoi meille komedian kirjoittamisesta. Saimme ensi viikoksi tehtävän kirjoittaa komediakohtaus. Siinä on haastetta.

Sitten Andy opasti meitä Manchesterin keskustan eri paikoissa. Tampopo oli erinomainen itämainen ravintola, jossa saa vieläpä opiskelija-alennuksen. Aivan elähdyttävä makuelämys. Sitten kävimme maanalaisessa entiseen julkiseen vessaan tehdyssä kuppilassa. Andy myös esiteli meille Cornerhouse-elokuvateatterin, jonka valikoimiin kuului mielenkiintoista vaihtoehtoelokuvaa.

M, P, A ja JV

Meillä on koulupäivä aina tiistaisin. Nyt on kaksi tehtävänpalautusta ensi tiistaiksi eli näppäimet viuhumaan.

Englannin Manse

Tämä on siis uusi kotini. Kolmikerroksinen talo muurien sisäpuolella Castle Irwellin Student Villagessa. Kaksi suihkua, kaksi vessaa, keittiö ja olohuone kymmentä asukasta kohti. Pohjakerroksessa sijaitsevassa pienessä huoneessani on laajakaistayhteys, lavuaari, kaappi, pöytä, tuoli, sänky, kokolattiamatto ja kalterit ikkunoissa. Huone on turvallinen ja lämmin. Minulla on siis kaikki tarpeellinen.

Lähiympäristössä on sen puolakaupan lisäksi Spar, Subway, Intialainen take away, fish and chips -takeway, fried chicken -takeaway, kahvila ja huoltoasema. reilun kilometrin päässä on Salford shopping center.

Manchesterin keskustaan kävelee puolessa tunnissa. Kiertelimme, kävimme lounaalla ja starbucks-kahvilassa. Vielä ei paikka minulle ihan hahmottunut. Arkkitehtuuri on ainakin kirjavaa, kaikenlaista uutta ja vanhaa sekaisin.

Illalla saapui Jussi V. ja käväisimme porukalla Wallness -bupissa. Erikoinen syrjäinen paikka puiston nurkassa, jossa oli meidän lisäksi vain muutama pappa, joiden puhe kuulosti hauskalta.
Huomenna alkaa koulu.

Mikä maa, mikä valuutta?

Vasta Helsinki-Vantaan lentoasemalle saapuessani kouraisi jännitys vatsanpohjasta: "Tosiaankin, olen nyt lähdössä ja seuraavan kerran seison Suomen maaperällä vasta neljän kuukauden päästä".

Matka meni hyvin, nopeasti. Lentokoneessa tarjottiin tonnikalasämpylää ja virvokkeita. Kun finnairin kone laskeutui klo 17:25, oli Manchesterissa jo aivan pimeää. Jussi J:n kanssa hyppäsimme taksiin ja saavuimme vartin päästä tulevan kotimme Castle Irwellin tarkoin vartioidulle portille. Yksi vartijoista auttoi meidät matkatavaroinemme talon 37 ovelle. Kurssikavereista Pirjo, Mark ja Enikö olivatkin jo paikalla. Tapasin myös tsekkiläiset kämmpikseni Veronikan ja Marcetan.

Koko illan olin kuin kuplassa. Ympärillä oli pimeää, ei edes kunnolla nähnyt missä on. Kävimme Puolalaisessa ruokakaupassa nimelta New Zealand. Olin kuin sumussa: tavailin puolankielisiä pakkausselostuksia ja yritin miettiä, mitä voisin syödä tai mitä sitä nyt ihmiset yleensä syö. Kauppa oli täynnä omituisia tuijottavia tummia miehiä. "Are you ok?", kysyi myyjä, kai vain kohteliaisuudesta, mutta en ollut tosiaankaan varma olinko ok. Olisi tehnyt mieli kysyä: "Mikä maa, mikä valuutta? Loppuillan Istuimme porukalla viiniä siemaillen ihanassa oleskelutilassamme, jossa on L-kirjaimen muotoinen pöytä ja penkit on pultattu lattiaan. Illan lentävä lause oli: "One question..." Miten kaikenlaiset käytännön- ja epäkäytännönasiat nyt täällä hoituisivatkaan?


P ja JJ olohuoneessa

Huomenna hän lähtee

Torstaina alkoi maakuntakierros. Kävin Mikkelissä tapaamassa Pirkkoa ja pelaamassa vielä erän scrablea.

Perjantaina tulivat myös Pirpa ja Aki ja söimme porukalla Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa maittavan lounaan. Tuskainen Aki käytettiin vielä hammaslääkäripäivystyksessä ja sitten suunnattiinkin kohti Imatraa. Tuuren, Minnan, Santun, Susannan ja Elmo-koiran bed and breakfast -paikassa nautittiin fajitasillallinen.

Ja sitten kulttuuria:

26.1. klo 16:00 Imatran Karelia-salissa sai ensi-iltansa musikaali Sound of Music. Pääosia esittivät Arja Koriseva ja Kai Hyttinen, mutta erityisesti loisti suorituksellaan Santtu Kosonen, joka esitti Kurt-poikaa. Haastavassa roolissa vuorottelivat tanssi-, laulu- ja draamaosuudet. Santun veitikkamainen esiintyminen ansaitsee erityismaininnan.

Voipuneet matkailijat takaisin Vantaalla klo 22:30.

Salford survival kit: kumisaappaat ja sadeviitta.

Viikko lähtöön

Jo ensi sunnuntaina jätän taakseni sateisen Suomen ja suuntaan kohti sateisempaa Salfordia (kaupunki Suur-Manchesterissa). Palaan, kun pääskysestä ei ole päivääkään.

Uusi kannettava koneeni on nyt testattu ja valmiina työlääseen kevääseen. Seuraavaksi on paneuduttava pakkaamiseen.

Tänään kävin katsomassa kosmisia törmäyksiä Heurekan uudessa planetaariossa isän ja Akin kanssa. Retki linnunradalle ja sen tuolle puolen tarjoaa maallisille asiolle toiset mittasuhteet. Niin pieni tämä pallomme on, silti niin suunnaton. Englanti on ihan tuossa vieressä, mutta niin kaukana kotoa.