Kirjoittamisen vaikeudesta

A writer is a person for whom writing is
more difficult than it is for other people.
-Thomas Mann-

Ehkä kirjoittaminen tuntuu erityisen vaikealta tänään,
kun pihapippaloitsijat ovat valvottaneet minua yön ja nyt olen kipeä.
Sitäpaitsi tää kämppä on edelleen pätsi.
Ulkona on miellyttävän kesäistä, mutta sisällä aivot sulaa.

Käytiin taas piknikillä, which was nice.

Terveiset Vantaalta!

Vappu tuli jo tänään, kuplamuovikuoressa. Kissa Katariina sen oli Vantaalta pyydystänyt ja laittanut tulemaan.


Kävimme Pirjon kanssa katsomassa juutalaislaueen kauppoja. Päätin "oikaista" puiston läpi ja sitten ei oltukaan enää tuntiin kartalla. Kaupunginosan nimi oli osuvasti Strangeways. Siellä kierrettiin ympyrää ja seikkailtiin vankilan (HM prison, se paikka mihin tyylipoliisit kuskaa porukkaa vissiin) liepeillä. No löydettiin lopulta perille, eikä ollut turha reissu: ostin tarjousmyymälästä värikkään kesäkäsilaukun.

Mulla on siis edelleen edellytykset perustaa se meediotaksi, mitä suunnittelin skidinä. Vaikkei oo suuntavaistoa, niin intuitiolla voi löytää perille, vaikka siinä nyt sitten menisikin kauemmin. Slogani olis ollu "Tunnin matka viikossa". Matka voi olla merkittävämpi kuin itse määränpää. Nyt tehtiin puolen tunnin matka kahdessa. Medionomitaksi vauhdissa.

Hmm...siinäpä ideaa, jos ei tää käsikirjoittaminen lyö leiville.

Kirjoituspäivä

Koko päivä kirjoittamista, välillä hiukan joogaa.

Aloitin päivän katsomalla japanilaisen kauhuelokuvan Dark Water (ohj. Hideo Nakata). Ajattelin imeä vaikutteita miten luodaan jännitteitä. Äiti ja tytär muuttavat uuteen kotiin avioeron jälkeen, mutta asunnossa oleva vesivahinko vain leviää ja kuviohin astuu naapurintyttö keltaisessa sadetakissaan. Eokuvassa oli paljon kivoja visuaalisia jippoja, ja sitä jännitettä. ****

Teatteri-ilta

Olipa ihanaa käydä teatterissa pitkästä aikaa.

Päivällä kirjoittelin ja selvittelin kesätöitä, aloitan työt YLE:llä jo 26.5.

Illalla kävimme porukalla Library Theaterissa katsomassa näytelmän Frozen. Aluksi oli vaikeuksia saada selvää herkullisesta brittiaksentista, pian siihen tottui.

Näytelmä oli koskettava. Siinä käsiteltiin kuolemaa ja lapsen katoamista. Enimmäkseen näytelmä muodostui kolmen henkilön monologeista: äiti, jolta on kadonnut tytär; mies, joka kaappaa tyttölapsia; lääkäri, joka tutkii sarjamurhaajien mieltä. Henkilöhahmojen välinen vuorovaikutus lisääntyi toisella väliajalla. Rankat ja hauskat hetket vuorottelivat sopivasti.Kun kaikkea ei ymmärtänyt, sai tehdä ihan omia tulkintoja:)

Hyvän teatterin jälkeen on aina innostunut olo. Voi, kun ehtisi vielä käydä jotain katsomassa!

Perinteinen tiistai

Tiistai hurahti tuttuun malliin: kävellen kouluun, kahdeksan tuntia tiukkaa tykistystä ja jälkipuinti Crescent-pubissa.

Kevät on täällä!

Ihanan keväinen päivä oli viimeinkin. Aurinko lämmitti ruumista ja mieltä, kun olin kävelyllä.

Sain yllätyspaketin Anu V:ltä. Miten hän arvasikin että oli jo suklaa- ja salmiakkivaje. Tuli myös kutsu kummityttöni Nellan 2-vuotispäiville. Harmi etten pääse prinsessajuhliin.


Mieleeni tunkeutuu elokuvaideoita, joita en halua kirjoittaa. Odotan vielä sitä suurta inspiraatiota.

Laiskanläksyä

Soo soo,
En ole kirjoittanut pääsiäisen jälkeen mitään.
On muka ollut niin kiire. Nyt on kunnon reissuvihkosulkeiset, kun pitää päivittää kuulumiset kuukauden ajalta. Kohta en muuten muista itsekään mitä sitä on tullut tehtyä.
Pitää kehitellä uutta elokuvaideaakin tänään.

Esimerkillinen Star Wars -hemmo

Tänään tein pilatesta ja kävin kaupungilla. Löysin veljenpojalle synttärilahjan. Santtu täyttää jo 15! Kukkahattutäti tuntee itsensä vanhaksi.

Santtu sai skootterin, joten lähetin hänelle paidan, jossa "moottorikelkkaileva" Star Wars-hemmo näyttää hyvää esimerkkiä: Kypärä päähän!

Sain lankapuhelimeeni puhelun Imatralta. Matalaääninen nuorukainen langan toisessa päässä väitti olevansa Santtu.

Mihin jäivät lämpimät päivät?

On kukkaa, ja vihreetä pukkaa,
vaan kylmyys jäytää tuulitukkaa.

Onnea Synttärisankareille!

Juhlistettiin Kirsin nelikymppisiä
pullollisella viiniä tunnin päätteeksi.

Lähiakoina on hurjasti synttäreitä.

Paljon Onnea Ihmiset!

Muistakaa Mark Twainin

viisaat sanat:

Age is mind over matter,

if you don't mind

it doesn't matter

Nokka kohti Isle of Mania

Aki lähti!

En ehtinyt kauankaan itkua tuhertaa, kun piti lähteä itsekin,
Isle of Manille.

Anun ja Pirjon kanssa matkasimme ensin junalla tunnin Liverpooliin, josta lähti lautta Mansaarelle. Lautalla sai jopa suomenkielistä palvelua portugalilaiselta miesmyyjältä.
Näimme kahden ja puolen tunnin matkan aikana öljynporauslauttoja ja tuulivoimaloita.

Isle of Manin pääkaupunki Douglas oli viehättävä merenrantakaupunki. Anu totesi, että kaupunki näytti juuri siltä, että siellä tapahtuu murha ja Hercule Poirot tai Neiti Marple tulee sitä selvittämään.

Päätimme vuokrata seuraavaksi päiväksi auton, mikä meinasi tyssätä siihen, että ensimmäisessä vuokraamossa vaadittiin kansainvälistä ajokorttia. Saimme kuitenkin auton varattua toisaalta.

Kun olimme löytäneet B&B majapaikkamme Wicklow Hillsin, yritimme löytää Manx museon tutustuaksemme manxilaisuuden historiaan. Viitat johtivat harhaan ja kun lopulta löysimme ystävällisen papan avustamana perille, oli myöhäistä ja ehdimme vain käväistä sisällä. C'est La Vie! On ravintola, jossa syötyämme teimme pubikierroksen. Rover's Returnissa maistelimme paikallista olutta ja Anu eksyi vessamatkalla. Bar George oli tehty vanhan koulun tiloihin.

Manin ravintoloihin ei ole tullut vielä tupakointikieltoa. Mansaarihan kuuluu autonomisena siirtomana Britannian kruunun alaisuuteen; sillä on oma hallinto, omat punnat ja postimerkitkin. Manin punnat eivät käy Britanniassa.
Jo ensimmäisen päivän jälkeen totesimme, että Manilla eksytään koko ajan kartalta ja aina mennään ylämäkeen.

Rääppiäiset

Menimme englantilaiselle aamiaiselle Salfordin ostarille. Sieltä reippailimme Salford Quaysille ihastellen Salfordin siivottomia ja karuja lähiöseutuja. Salford Quays on supermoderni ja siisti alue, johon rakennetaan koko ajan lisää, toisin kuin ne unohdetut rapistuneet asuinlähiöt, jotka on jätetty oman onnensa nojaan.

Onkohan tuo Merimetso, mikä siellä poijun päällä nökötti. Kai niitä voi olla Mansessa, kun kerran sellainen oli eksynyt sinne Suomen Manseenkin. Muistan kuinka se orpona kyyhötti puussa Tammerkosken varrella.

Hurautimme ratikalla (jota täällä kustutaan metroksi) keskustaan ja söimme kevyesti aasialaista Tampopossa. Piti säästää vatsaa rääppiäisille. Lammastakin vielä riitti. Kiitos kokeille!

Pääsiäisateria

Epämääräisen hotelliaamiaisen jälkeen (hotelli oli niin halpa, ettei voi paljon valittaa) raahasimme kimpsumme ja kampsumme asuntolalle. Kasvattelimme ruokahalua pääsiäisillallista varten käppäilemällä keskustassa.

Kun palasimme Castle Irwelliin, Kaisa ja Mark olivat huhkineet ja lammas oli uunissa.

Alkupalaksi oli vihersalaattia, sitruunaista mozarellaa ja oliivitomaattisalaattia. Kahvilla ja kermalla valellun mehevän paistin kanssa oli yrttiperunoita ja suussasulavia sinihomejuustossa haudutettuja sipuleita. Perunoihin toivat lisäsäväyksen muutamat leivokset, jotka olivat heittäytyneet uunissa niiden päälle.

Ateria oli upea. Jälkiruuaksi oli puddingia custard-kastikkeen kera sekä taiteilemiani muodottomia pääsiäisleivonnaisia. Anu toi suomesta kaikille Mignon-munat.

Kattauksen kruunasivat pääsiäiruohot, kiitos Pirkon.

Askartelimme myös

Paavo Pesusieni -pääsiäisasetelman.

Manchesterkierros

Aamulla siirryimme uuteen majapaikkaamme Copperheadshotelliin rairuohoinemme ja kaikkinemme. Taksikuski kysyi, olemmeko muuttamassa. Vastasimme, että kyllä ja huomenna muutamme taas. Piti meitä vamasti jonain kiertolaisina.

Odottelimme Suomesta saapuvaa Anua, joka seikkaili junalla lentokentältä Salfordiin. Anu löysi perille ehjänä, mutta hiukset olivat kivasti kihartuneet sitten viime näkemän. Lähdimme Manchester-kierrokselle. Kiertelimme Castlefieldin kanava-aluetta ja katselimme roomalaismuurien rekonstruktioita. Söimme uuniperunoita Oklahomassa ja shoppailimme Northern Quarterissa, mistä Aki ei suuresti nauttinut. Löysin hienon vintage-laukun Oldham Streetiltä.

Illalla Pirjo, Mark ja Kaisa liittyivät seuraamme ja teimme pubikierroksen Great Bridgewater Streetillä: Britons Protection, Ra!n, Temple of Convenience.

Good Friday

Pitkäperjantaina kirjoittelin käsikirjoitusta ja siivoilimme jälkiämme, sillä huomenna on edessä majapaikan vaihto.

Tapasimme kämppäkavereita hauskassa pikkukahvilassa nimeltä Oklahoma ( Aki nimesi sen Coloradoksi). Suunnittelimme sunnuntaista pääsiäisateriaa. Sitten kiertelimme kaupungilla.
Kävimme Akin kanssa taas syömässä Sushia.

Sainsbury'siltä meidän oli tarkoitus hakea jälkkärit pääsiäisaterialle. Custard-kastiketta ja sticky toffee puddingia löytyi, mutta spotted dick olikin loppu. Kysyin myyjältä: "do you have spotted dick?" Hän hämmentyi. Ehkä kysymykseni kuulosti oudolta, jos ei tuntenut kyseistä englantilaista rusinakakkua. Onneksi aamuksi oli tulossa täydennystä.

Me ollaan mehiläisiä kaikki...

Manchester on kuin mehiläispesä, joka kuhisee työläisiä. Ihmeetelinkin miksi Mehiläisiä löytyy mm. liikennetolpista. Kaupungintalon lattiassa on kuulemma mosaiikkityö, jossa on puuvillaa ja mehiläisiä kuvaamassa teollisuutta ja työläisiä. Tämän opimme turisti-infossa.

Aki, Pirjo ja mie käpsyteltiin kaupungilla. Pirjon ja mun piti käydä Nicky Oliverilla ihotestissä, kun ollaan menossä seuraavalla viikolla kampaajalle. Halusivat testata meitit väriaineallergian varalta. Eipä oo Suomessa koskaan testattu. Värit vaan päähän, sittenhän se nähdään:)

Metsästettiin ikuisuus ruokapaikkaa ja lopulta päädyttiin taas Chinese Townin Top Wokkiin. Piti tilata crispy duck, johon ihastuin viime kerralla: rapeaa ankkaa, kasviksia ja herkullista siirappimaista kastiketta käärittynä vehnälätyn sisään, NAM!

Juotiin Akin nimpparikahvit muffinssien kera Nerossa. Käytiin vielä viskillä Britons Protectionissa. Oli taas sellainen kauhea tuuli, joka meinaa tempaista mukaansa.

Chester

Hyppäsimme Akin kanssa junaan ja ampaisimme lähelle Walesin rajaa Chesteriin.

Viehättävä pikkukaupunki on aikoinaan perustettu roomalaisten sotalinnoitukseksi. Kaupungissa on paljon rooman ajan jäänteitä sekä viktoriaanista arkkitehruuria. Kaupungissa on mm. suurin Italian ulkopuolella oleva amfiteatteri.

Pienelle alueelle on myös tungettu kompaktisti kaikkien mahdollisten kaupaketjujen liikkeet, mikä hieman häiritsi historiallista vaikutelmaa.

Kiersimme kaupungin sitä ympäröivää muuria pitkin parissa tunnissa. Välillä pysähdyimme skonsseille ja teelle Katie's Tea Roomsiin. Hämmästelimme puluasuntolaa. Söimme päivällistä pubissa.

Manchesteriin palattuamme tutustuimme pubiin nimeltä Britons Protection, ja sen mahtavaan viskivalikoimaan, johon kuuluu n. 200 viskilaatua. Koko valikoimaa emme ehtineet käydä läpi. Paikka on hyvin viihtyisä perinteinen pubi tyylikkäine sisustuksineen ja takkahuoneineen.

Hyvää pääsiäistä!

St. Patricks Day

Kolusimme Akin kanssa Manchesterin keskustaa. Joimme kahvit Italialaisessa kahvilassa, kävimme maistelemassa japanilaista sushia ja söimme illalliseksi take away -intialaista asuntolalla.

Kaisa teki meille Irish coffeet skottiviskistä ja kilistimme (Pirjo, Kaisa, Aki ja mä) Pyhän Patrikin päivälle. Olisimme ostaneet hyvää irkkuviskiä ja kysyimme turisti-infostakin neuvoa, mutta täällä ei oikeastaan ole alkoholiin erikoistuneita kauppoja. Alkoholituotteita myydään ruokakaupoissa, mutta valikoima on suppea.

Tarkoituksena oli käydä irkkupubissa juhlistamassa Pyhän Patrikin päivää, mutta parin paikan jälkeen päädyimme jazz-klubille. Kivaa, muttei kovin irlantilaista. Oli meillä sentään vihreää kynsilakkaa:)

Päivä Salfordissa

Tutustuimme Akin kanssa Salfordiin.

Kävimme maailman suosituimman jalkapallojoukkueen Manchester Unitedin Stadionilla. Täällä Englannissa joukkue ei ole kovin pidetty.

Söimme fish 'n' ships ja jälkiruuaksi ylisuuret vaniljakastikkeeseen haudatut sticky toffee puddingit. Nyt on tämän vuoden pudding-kiintiö täynnä.

Kiertelimme Salford Quaysillä ihmetellen erikoista arkkitehtuuria ja kävimme hienossa sotamuseossa. Siellä heijastettiin museotilan seinille installaatioesitys, joka kertoi sotakoneista ja sodassa olleiden kokemuksista. Näyttely yhdisteli hienosti historiaa ja yksittäisten ihmisten tarinoita.

Illalla käväisimme lähipubissa nimeltä Bricklayer's Arms. Vastaanotto oli kalsea. Siellä oli baaria pitävän pariskunnan lisäksi vain muutama ilmeisesti kalustukseen kuuluva kanta-asiakas. Joimme yhdet oluet. Päätimme poistua ja siinä vaiheessä irtosi baarin emännältä hymykin.

Aki saapuu Salfordiin

Aki saapui Salfordiin laukku puolillaan tuliaisia:)

Päivä kuluikin tavaroiden setvimisessä, majapaikkaamme siirtymisessä ja asettumisessa.

Meillä on lainassa kurssikaverin kämppä. Hyvin varustetussa majapaikassa on mm. vilkkuva valomiekka.

Vastapäiset naapurimme uljaina.

Katsoimme Lasse Hallströmin elokuvan Elämäni koirana. Paikoitellen junnaava,mutta suloinen, hauska ja koskettava pojan kasvutarina. ***1/2

Miksei aina voi olla perjantai...

Yritän painaa kouluhommia viimeiseen asti.
Alkaa loma ja huomenna tulee Aki. Jee!

Sain tänään Pirkolta kirjeen mukana rairuohon siemeniä. Kuvassa eivät siis ole Lauran eväät, vaan Lauran ruohoviljelmät.

Outoa, saimme yhtäkkiä uuden kämppiksen, Andyn.
Miten meidän kotiin tulee yhtäkkiä vieras ihminen? Nuori brittipoika vaikutti ihan mukavalta. Ehkä kotirauha ei tästä järky.

Ja kerrankin hyviä uutisia. Kuukausi sitten Englannissa kadonnut 9-vuotias Shannon löytyi naapurin miehen luota siepattuna, onneksi hengissä.

Torstai ei mittää...

Kun ajatukset pyörii kuin Salfordin liikenneympyrässä, on hyvä tehdä pieni kävelylenkki, vaikka Salfordin ostarille.

Keskiviikko ei mittää...

Mieti, mieti.

Kirjoita, kirjoita.

Tiistai epätoivoa täynnä

Viimeinen koulupäivä ennen pääsiäislomaa. Ja mietin, mitenköhän ehdin lomailla ollenkaan. Tänään käytiin läpi ne käsikirjoitusten ensimmäiset näytökset. On vielä paljon muokkaamista siinäkin ennen kuin pääsee sen toisen näytöksen kimppuun, jonka pitäisi olla loman jälkeen valmis. Niin ja pitäisi vielä kehitellä uusi pitkän elokuvan idea. huh huh!

Mansemaanantai

Satoi vettä, joten Mansen keskustaan piti mennä bussilla. Kiertelimme Pirjon kanssa Oldham Streetin Vintage- ja muita liikkeitä. Mukaan tarttui mm. reilun kaupan helmet ja hyvä kampaamotarjouspaketti (siitä lisää myöhemmin). Affleck's palace oli erikoinen kauppakeskus. Siellä myytiin kaikenlaista vintagesta goottikamaan.

Meitä luultiin puolalaisiksi.

Kun The Northern-baarin edustalla katselimme kylttiä, jossa mainostettiin lounasta ja kahvia, viereisen kukkakaupan tyttö hihkaisi, että sieltä saa myös olutta. Näytimmekö siltä, että kaipasimme kaljaa, keskellä päivää!? Tiedoksi vaan, että söimme kreikkalaiset salaatit (tosi herkullista) ja joimme vettä.

Kävelimme kotiin sateesta huolimatta. Tuuli yltyi. Etelä-Englannissa kuulemma oikein myrskysi tänään.

A Sunday With The Alpaca

Tänään sain ainakin 10 kävelypistettä ja papukaijamerkin.

Kävelimme Annakaisan, Enikön ja Pirjon kanssa Pohjois-Manseen Heaton Parkiin. Näin uusia maisemia, siistin ja tasokkaan näköisiä asuinalueita ja ortodoksijuutalaisia komeine hattuineen, kampauksineen ja partoineen. Manchesterissa on kuulemma Englannin toiseksi suurin juutalaisyhteisö.

Heaton parkissa rapsutin alpakkaa nenästä. Oli siellä paljon muitakin farmielukoita, kuten komeaääninen aasi. Tuon 600 eekkerin puistoalueen korkeimmalta kukkulalta oli ihan hienot näkymät.

Kaupasta tarttui mukaan paikallista perinneruokaa. Olen ollut kohta puolitoista kuukautta Englanissa ja tämä oli ensimmäinen fish 'n' chips, jo oli aikakin. Harmi että unohdin ostaa viinietikkaa, joka täällä kuuluu ranskalaisten mausteeksi.

Katsoin hauskan ja erikoisen elokuvan Secretary. En osaa päättää pidinkö elokuvasta vai en. Hämmentävää.***

Naistenpäivä

Pirjon kanssa näimme mustan kissan ylittävän tien.

Sitten meitä heitettiin raa'alla kananmunalla. Sitten rikoin viinilasin.

Ensimmäinen näytös

Pitkän elokuvan 1st act eli ensimmäinen neljännes on nyt työn alla.

Deadlinesta, joka oli tänään, mennään nyt yli hiukan vanhoilla punaisilla.

Käsikirjoittajan värikkäät pikkuapulaiset, post-it-laput, auttavat löytämään elokuvan palaset paikoilleen.

Pyörii tyhjää

Käsikirjoittajan ajatukset pyörivät tänään ympyrää kuin pyykit koneessa.

On hyvä jos elokuvan pääteema päästää väriä. Se antaa värin henkilöille, kohtauksille ja draaman kaarelle, kaikelle.

Nyt pyörii kyllä tyhjää.

Mieti, mieti.

Läksiäisillallinen

En mä oo mihinkään lähdössä, vaan Jussit lentää huomenna Suomeen pääsiäislomaksi. Ei siis nähdä kuukauteen. Siksipä järjestimme yhteisen illallisen.


Mark valmisti aivan ihanaa intialaista chicken kormaa. Teimme Kaisan kanssa juustoista vadelmapiirakkaa. Tuli muuten tosi hyvää. Eikös näytä kuvassakin herkulliselta? Ei kerrota kenellekään, että sen pohja kätki yllätyksen. Se oli pikimusta. Uuni teki kepposet. No, pohjan sai kuorittua ja päälle kaadettiin custard eli ihana paksu vaniljakastike.

Komedian jatkokurssi

Lisan kanssa käsiteltiin komediaa.

Pitkän päivän päätteeksi pitkät Crescentissä. Siitä High Streetille syömään hyvää ja edullista intialaista. Jäkiruuaksi nautin englantilaisen suosikkini sticky toffee puddingin coolissa paikassa nimeltä Odd. Tämänkin kokemuksen jälkeen voin todeta, että elämäni parasta sticky toffee puddingia olen syönyt Skotlannin Isle of Skye:lla Carbostissa vuosina 2004 ja 2006.

Tapasimme myös amerikkalaisen kokki-muusikko-dokumenttiohjaaja-naisen, joka tarjosi meille pikkuleipiä.

Illan päätteeksi Andyllä oli edelleen pyörä, muttei pyöriä.

Final Drat finally!

Postista tuli viimein tilaamani käsikirjoitusohjelma.

Oletko aina halunnut hyväksi käsikirjoittajaksi?

Koetko menestyselokuvan kirjoittamisen vaikeaksi?

Tiesitkö, että käsikirjoittaminen voi olla helppoa?

Viimeinkin ohjelma, joka tekee kaiken puolestasi,

Final Draft.

Sitten vaan ohjelma koneeseen ja mestariteos tekeytymään.

:)

Katsoin skotlantilaisen elokuvan Ratcacher, joka sijottui 70-luvulle. Koskettava ja raastava kuvaus köyhyydestä ja kurjuudesta pienen pojan silmin. Glasgown murteen ymmärtäminen oli haaste.****

Nyykkarit ja hanging tough

Tämä on se salfordilainen lähikauppa, New Zealand, joka myy puolalaista tavaraa. Ja sit kauhee lauma ukkoja seisoskee siellä vahtimassa ja on välillä kauheen huolissaan et miten rakas asiakas pärjää. Are you ok, lov? Any questions, lov? All right, lov?

Välipäivä

Tää päivä ois muuten voinu jäädä väliinkin, mutta sitten kävelimme Annakaisan kanssa Veralle. Syötiin tofusalaattia, juotiin ihoa puhdistavaa teetä ja punaviiniä. Oli hauska viettää hetki kodikkaassa kodissa. Vaikka on tottunu ja kotiutunu omaan asuntolamurjuunsa, niin ei se oo koti. Se on semmonen kämppä.

Leap Day

Tänään ei loikata, ei karata, vaan kaikki naimattomat naiset kosimaan.

Miten naiset sen tekevät, eivät kai ainakaan polvistumalla. Erään Rooman ajoilta juontuvan perinteen mukaan tulisi naisella olla punainen alushame kosiessaan. Kosinnan voisi sitten suorittaa sitä vilauttelemalla.

No ainakin naisilla olisi tänään oikein perinteen suoma lupa kosia. Ilmeisesti alunperin tämän luvan on myöntänyt St. Patrick 400-luvun Irlannissa. Skotlannissa asetettiin vuonna 1288 laki, joka oikeutti naiset sinä vuonna kosimaan mieleisekseen katsomaanssa miestä. Jos mies kieltäytyi, joutui hän maksamaan sakkoa, joka saattoi olla suukko, silkkihame tai hansikkaat.

Täällä päin karkauspäivänä voi edelleen saada torjunnan aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä korvauksena suukon, lantin tai vaikka hansikasparin, siis rukkaset.

No, mietinpä nyt tässä pitäisikö laittaa viestiä kotiin...

jos vaikka saisi hamekankaan.