Leap Day

Tänään ei loikata, ei karata, vaan kaikki naimattomat naiset kosimaan.

Miten naiset sen tekevät, eivät kai ainakaan polvistumalla. Erään Rooman ajoilta juontuvan perinteen mukaan tulisi naisella olla punainen alushame kosiessaan. Kosinnan voisi sitten suorittaa sitä vilauttelemalla.

No ainakin naisilla olisi tänään oikein perinteen suoma lupa kosia. Ilmeisesti alunperin tämän luvan on myöntänyt St. Patrick 400-luvun Irlannissa. Skotlannissa asetettiin vuonna 1288 laki, joka oikeutti naiset sinä vuonna kosimaan mieleisekseen katsomaanssa miestä. Jos mies kieltäytyi, joutui hän maksamaan sakkoa, joka saattoi olla suukko, silkkihame tai hansikkaat.

Täällä päin karkauspäivänä voi edelleen saada torjunnan aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä korvauksena suukon, lantin tai vaikka hansikasparin, siis rukkaset.

No, mietinpä nyt tässä pitäisikö laittaa viestiä kotiin...

jos vaikka saisi hamekankaan.

Salford Uni

Nyt mulla on huppari Salfordin Yliopiston hienolla leijonalogolla ja Salford Uni-paita. Siitä tuleekin mulle varmaan yöpaita, ja voin sitten katsella Salford unia.

Kyllä löytyis yliopiston logotuotteita nalleista kristallisiin viskilaseihin.

Kävin viimein elokuvissa. Opiskelijahinta on vaan n. 5 €.

Näin elokuvan Juno. Se oli hauska ja koskettava elokuva. Dialogi oli nokkelaa. Elokuva veti kunnolla mukaansa vasta puolen välin jälkeen. Oliko minulla käynnistysvaikeuksia, vai elokuvalla? Mukavaa katsoa välillä jotain hauskaa ja suloista, vaikka aihe oli vakava, teiniraskaus. Mukava elokuva, mutta että Oscar käsikirjoituksesta, tjaa.***1/2

Survivor of the UK earthquake

Yöllä yhden aikaan olen
kokenut elämäni ensimmäisen
maanjäristyksen.

Ja selvinnyt siitä.

Maa vapisi jalkojen alla. Talo vavahteli. Se oli ohi ennen kuin ehdin tajuta mistä on kysymys. Ihmettelin vain onko talo omia aikojaan hajoamassa.

Oheisen kuvan on eräs eloonjääneistä laittanut internettiin. Kuvassa näkyy Salford ennen maanjäristystä.

Kuukausi lusittu

Niin on kuukausi vierähtänyt. Vielä on kolme neljännestä kakusta jäljellä.

Olen ajelehtinut täällä kuin toisella planeetalla. Olen kotiutunut ja arkirutiinit rullaavat. Toisaalta tuntuu välillä epätodelliselta. Se elämä, jota Suomessa elän, on katkolla. Vaikka onneksi yhteydet pelaavat. Ja ajatuksella on siivet.

Aloitin aamun ryhtijumpalla. Kun kyyhöttää päivät koneen ääressä on pakko huoltaa vähän ryhtilihaksiakin. Pitkän koulupäivän jälkeen piristin itseäni kokeilemalla asuinlähiöni intialaista take away-ravintolaa. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka herkullista (Chicken Tikka Balti naanleivällä) . Annoksesta riitti hyvin seuraavallekin päivälle.

Pain in spine after midnight

Kun pääsin vauhtiin eilen, kirjoitin aamuyön tunneille, selkää kivisti. Elokuvalleni Pain oli koottava nikama nikamalta runko, spine without the flesh. Lopulta sain tehtävän lähetettyä.

Now there's a pain in my spine,
but is there spine in Pain?
Hope there's something right with mine,
and it isn't all in vain.

Colin yrittää saada meidät asian ytimeen. Elokuvaideoistamme on kaivettava esiin se kaikkein olennaisin ruoto tai ranka johon kaikki muu elävä kudos sitten kiinnittyy. Käsikirjoitus ei saa olla selkärangaton ameba.

Söin tänään terveellisesti: salaattia, kasviskeittoa ja selleriä raejuustodipillä. Annakaisa tuli tänään Suomesta ja toi onneksi Fazerin sinistä tuliaiseksi. Olenkin elänyt suklaavajeessa.

Katsoin Mike Leighn Abigail's Party- klassikkonäytelmän televisioinnin 70-luvulta. Piikittelevän hauska draama kertoo mahtailevista ja mauttomista cocktail-juhlista esikaupunkialueella. Alison Steadman on upea Abigailina. Tulee mieleen hänen mahtava suorituksensa tärkeilevänä äitinä Austenin kirjaan perustuvassa tv-sarjassa Ylpeys ja ennakkoluulo. Esillepano on kuin näyttämöllä, mikä luo televisiointiin jäykkyyttä. Teatterissa kokemus olisi varmasti aivan mahtava. Henkilöhahmot ovat herkullisia.***1/2

Kyllä mun nyt pitää pian päästä elokuviin katsomaan jotain tuoretta. Oscaritkin on jo jaettu ja voittajaelokuvissa on monta kiinnostavaa tapausta.

Niksi-Salford 2

Vaikka nykyään kampuksella on, jopa keräyspiste muovipulloille, niin kuka tietää kierrätetäänkö niitä oikeasti vai roudataanko ne vain jonnekin muun jätteen jatkoksi.

Kahden litran maitopullot voi täyttää vaikka vedellä, jolloin niistä saa kätevät käsipainot. On kahva ja kaikki.

Himapippalot

Sain tänään väännettyä uuden version 30-minuuttisesta käsikirjoituksesta. Sitten oli tarkoitus valmistautua iltaan. Meidät oli kutsuttu open kimppakämppään viettämään Barryn läksiäisiä. Kuka ihmeen Barry? Meidät kaikki 10 oli kutsuttu, mutta porukat on hajallaan ympäri Eurooppaa (Lontoo, Helsinki, Milano). Niin ja loput taitaa olla enemmän tai vähemmän kipeänä. No, lopulta pitkän harkinna jälkeen kolme meistä valikoitui edustamaan Suomea. Laitoin sinistä kynsilakkaa luomaan hyvää fiilistä ja sitten hurautimme taksilla Manchesterin West Didsburyyn.

Talo oli iso ja väkeä oli reilusti. Oli Dj, tanssilattia ja boolisuihkulähde. Suomen maajoukkue keskittyi istumaan nurkassa ja tarkkailemaan tilannetta. Musiikki oli äänekästä ja porukka vielä äänekkäämpää.

"You must be the Finns?", joku hihkaisi välillä.

"Yes", myönsimme.

Ja joskus se keskustelu, jopa jatkui siitä jotenkin.

Mutta miten ne arvasivat?

No joo. Ajattelin, että olisi hauskaa tutustua paikallisiin, mutta vointi oli ollut hiukan huono koko päivän, joten oli vaisu fiilis. Elimistö kai vieläkin vähän kulttuurishokissa. Puolikuntoisia ja väsyneitä "lähettivät" edustustehtäviin, mutta ei me nyt sentään jurotettu, se vain ehkä näytti siltä :) Jotkut meistä piristyivät ja taisivat saada uusia ystäviäkin.

Oli myös vakavaa keskustelua. Eräs englantilaispoika oli sitä mieltä, että täällä kaikki on niin retuperällä ja Suomessa kaikki on varmasti paremmin. On liikaa porukkaa sullottuna pienelle saarelle, siitähän niitä ongelmia tulee. Mutta on niitä ongelmia meilläkin ihan riittävästi 5 miljoonan ihmisen tarpeisiin.

Oli hupaisat kemut ja hauskaa porukkaa!

Tuulin viemää

Mihin tämä päivä meni?
Sen vei ilmeisesti Tuuli,
joka viettää tänään nimipäiväänsä.
En tunne ketään Tuulia, jota syyttää.

Me Naiset ei kolahtanut postilaatikosta vieläkään. Se on ainoa lehti, joka taloomme tulee ja torstain saapuessa kaikki jo odottavat sitä innolla, me naiset ja miehet.

Onneksi sain tällä viikolla mieltä lämmittävää postia. Pirkolta tuli kirje ja mukana oli myös kaunis silkkihuivi, Mikkelin Kyyhkylässä käsin värjätty.

Ja juuri kun olin soittanut lehteni perään, vain todetakseni, että asiakaspalvelu oli jo kiinni, tuli naapuritalosta viesti: luokkakaverini E ilmoitti, että lehti on heillä! Se meni kampuksen kymmenistä taloista juuri siihen ainoaan, jossa on tuttu ihminen. Jos se olisi mennyt mihin tahansa muuhun rappuun, se olisi varmaan jäänyt sille tielleen. Murphyn laki ei toiminut ainakaan tällä kertaa.

Pienet ne on ilot :)

Kuuhullut

Valvoin yön kirjoitellen ja kuuta kuikuillen.

02:00 umbral contact, kuu oli jo osittain maan varjossa.

Se loisti vielä pilviharson läpi ja sain siitä kuvan.

03:26

total eclipse. Kuuta ei enää näkynyt pilvivaipan takaa. Pari hullua vain seisoi niskat kenossa keskellä pihaa tuijottaen tyhjää taivasta. Vartija tuli kierrokselleen, kyseli : "Are you all right?". Tänä suurena hetkenä hän oli lähinnä huvittunut. Yksi opiskelijapoika tuli ihmettelemään pilvistä taivasta ja suomalaista aksenttia.

Total eclipse of the moon

Ensi yönä on täydellinen kuun pimennys.

Englannissa se on täydellisimmillään 03:26. En taida pysyä hereillä siihen asti. Yritän. Seuraava täydellinen pimennys on kuitenkin vasta vuonna 2028. Ja nyt täällä sitten on pilvistä,

vaik pariin viikkoon ei oo ollu :(

Yritin tänään harrastaa pilatesta, mutta en mahtunut.

Käteni kolisivat sänkyyn ja patteriin, kun yritin pyöritellä niitä suurissa kaarissa lattialla maaten. Jotenkin sain vedettyä ohjelman läpi ilman suurempi kolhuja.

Salford lad

Enpä tiennytkään, että elokuvaohjaaja Mike Leigh on kotoisin Salfordista.

Lloyd Peters oli meille opettamassa vaihtoehtoista tapaa käsikirjoittaa. Hän on työskennellyt Leighn kanssa ja perehdytti meitä hänen työprosessiinsa, joka on hyvin henkilölähtöinen, juoni on toisarvoinen.

Onpa mielenkiintoinen tapa tehdä elokuvaa. Leigh valitsee ensin näyttelijät ja sitten aletaan työstää käsikirjoitusta. Näyttelijöille valitaan henkilöhahmo heidän tuttavapiirinsä ihmisistä. He tekevät taustatutkimusta kuukausien ajan tutustuen henkilöhahmoonsa. Prosessiin kuuluu improvisaatiota ja lopulta muodostuu käsikirjoitus, joka kuvataan.

Teimme tunnilla käytännön harjoituksen. Kaksi enemmän tai vähemmän vapaaehtoista valitsi itselleen henkilöhahmot. Heille valittiin tilanne ja paikka, jossa heidän sitten tuli improvisoida kohtaus, näytellen pelkillä käsillään.

Käsikirjoittajana Leighn metodista voi ottaa oppia ainakin siinä, miten perusteellisesti hän tutustuu elokuvansa henkilöhahmoihin.

Kissakuja

Taas oli lämmin vesi poikki, piti käydä salilla. Vesikatko voi olla siis ihan hyväkin asia, urheilun kannalta nimittäin.

Löydettiin P:n kanssa kuja, joka vilisi kaikenkarvaisia kissoja. Se on muutenkin hassu kuja, vähän slummahtava. Jokainen piha ja aidanpätkä oli erilainen. Kadulle oli poltettu roskis. Pari lasta hyppi trampoliinilla. Koirat haukkuivat. Muuten oli autiota. Ilma seisoi.

Ihmetystä herättävät tornit, joista näyttäisi puuttuvan kirkko. Yksi sivu on ikäänkuin paikattu. Näin jo toisen samanlaisen.

Katsoin Gus Van Santin elokuvan Elephant. Se oli aika raskas, mutta raikkaalla tavalla toteutettu kuvaus koulusurmista. Nuoret olivat olleet mukana luomassa käsikirjoitusta ja pääsivät kertomaan omasta elämästään elokuvan keinoin. ****

Salfordin laitureilla

Sain päivällä palautettua käsikirjoitustehtävän, joten aurinkoinen iltapäivä houkutteli ulkoilemaan. Kävelimme parin kilometrin päähän Etelä-Salfordiin.
Salford Quays on alue, joka on rakennettu Manchesterin laivakanaalin ympärille. Siellä on kaikenlaisia uudisrakennuksia: kauppakeskus, sotamuseo, galleria jne. Alue on moderni ja siisti, hengettömällä tavalla hieno.

Aluetta rakennetaan koko ajan osana Salfordin kasvojenkohotushanketta. Tänne ollaan ilmeisesti siirtämässä myös osa BBC:stä. Täälläkin on tv-lupamaksukäytäntö ja kansallisen televisiyhtiön Lontoo-keskeisyys on aiheuttanut kränää, siksi yhtiö onkin levittäytymässä tänne pohjoiseen.

Kävimme katsomassa kauppakeskusta, joka oli täynnä merkkituotteiden outlet-myymälöitä. En ollut shoppailutuulella, mutta tulipahan nähtyä mitä kaikkea siellä oli tarjolla.

Seuraavalla kerralla pitää käydä läpi museot ja näyttelyt.

Laiskalauantai

Tänään en saanut paljon muuta aikaiseksi kuin kookoscurrykanaa.

Katsoin oudon Humbry Bogart-elokuvan In A Lonely Place. Bogart esitti raivohullua käsikirjoittajaa. En oikein päässyt selville mitä elokuva halusi sanoa. **

Kevättä ilmassa

Puut kukkivat ja säät suosivat.

Olin open luona saamassa palautetta lyhytelokuvakäsikirjoituksesta. Palaute oli hyvää, sillä se pisti ajatukseni taas kerran sekaisin ja uusille urille. Ope kehui myös jotain Irlantilaista viskiä. Omituista käytöstä skotilta.

Kävin kuntosalilla. Oli pakkokin mennä, sillä piti päästä lämpimään suihkuun. No aamun aikana putkimiehet olivat käyneet ja kaikki oli taas kunnossa.

Kotoa tuli taas täydennystä. Aiemmin Aki lähetti juustohöylän, sillä niitähän ei täällä maailmankolkassa harrasteta. Sellainen ihme kuin tiskiharja on myös harvinaisuus.

Ja nyt postista putkahti uikkarit. Mukana oli vain tämä viesti:

Valentines Day

Muistan Ystävän,


vaikka korttia
laittanut en.



Ja tänään loppui suihkusta lämmin vesi juuri kun oli hoitoaineet päässä. Aivot jäätyi!
Sen jälkeen on ollut kirjoittaminen vähän jähmeetä :/

Niksi-Salford

Eikö muovipulloja kierrätetä?
Voit kätevästi somistaa niillä vaikka asuintaloasi.
Esimerkiksi Strongbow-pulloista saa näyttävän koristeen.

Henry käy meillä aina keskiviikkoisin.

Ei dialogia!

Koulupäivä takana.

Tuijotin ikkunaa ja ajattelin:

"Mieti, mieti..."

Mitä opin tänään?

"DIALOGUE IS A CONFESSION OF FAILURE!"

Pomminvarma

Vuonna 1996 IRA:n pommi räjähti Manchesterin keskustassa.

Tämä postilaatikko jäi seisomaan ehjänä.
Kova jätkä.

Pitipä käydä turistina etsimässä se kuuluisa postilaatikko.

Ja kävelypisteitä tuli ainakin 6.

Katsoin David Lynchin elokuvan, jossa on epälynchmäisen selkeä tarina. The Elephant Man on koskettava kuvaus nuoresta miehestä, joka on yhteiskunnan hyljeksimä ja hyväksikäyttämä. ***1/2

Paahtispäivä

Hei, eiks täällä ikinä sada?
Taas oli niin kiva ja aurinkoinen päivä, että piti irrottautua opiskelusta ja käydä kävelyllä. Ja mukaan reissulta tarttui leivänpaahdin. NYT minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Täytyyhän huushollissa paahdin olla. Olemmehan Englannissa, toastin luvatussa maassa. Piti heti kokeilla hunajapaahtaria, mikä oli herkkuani Edinburghissa asuessani. Toimii.
Miksei se Suomessa toimi? Miksi ulkomailla omaksuu outoja tapoja, jotka karisevat heti, kun palaa kotimaan kamaralle? Miksi käytän philadelphia-levitettä vain Britteinsaarilla?


Olen ollut täällä jo/vasta 2 viikkoa. Tuntuu ainakin kuukaudelta.

Nyt tekis mieli salmiakkia :/

Kaupunkipäivä

Käveltiin A:n kanssa Manchesteriin. Haettiin uusia reittejä.

River Irwell mutkittelee niin, että sitä joutuu ylittämään alvariinsa.


Samaisen ojan varrella sijaitsee rakas
Castle Irwell -kampuksemmekin. Kotimme on linnamme.




Hassu koira käveli yksinään siltaa pitkin, kävi lirauttamassa toiselle puolelle ja palasi takaisin, meistä välittämättä.



Manchesterissa on Chinatown.
Ostin Woo Sang -marketista currytahnaa, kookosmaitoa ja syömäpuikot. Keskiviikkona taisi olla muuten kiinalaisten uusivuosi, ja saamelaisten kansallispäivä.


Oldham Streetillä löytyi ihania vintage- ja second hand -kauppoja, sekä ystävämme M, JV ja E (small world!).
Löysin myös käsityötarvikekaupan ja meinasin jäädä sinne asumaan. Ostin virkkuulankaa, sinistä sellaista. Älkääkä kysykö mitä aion siitä tehdä.

Ai että! Nero -kahvilassa oli sitten hyvät muffinsit (suosittelen Super Seed muffinsia : crammed with pumpkin, sunflower and poppyseeds, made with natural honey and bursting with delicious raspberries and cranberries) .

Katsoin elokuvan Adaptation - Minun Versioni. Käsikirjoituksellisesti mielenkiintoinen elokuva, mutta henkilöhahmot maistuvat paperilta, en voinut samaistua. ***

Liikuntapäivä

Tutustuin KK:n kanssa opiskelijoiden urheilukeskukseen. Kävimme kuntosalilla. Päivän teemana oli vyötärönseutu. Sali oli ihan jees, miesvaltainen. Keskuksessa voi tehdä vaikka mitä, uidakin. Harmi, että jätin uikkarini pois matkalaukusta viime hetkellä.

Porukkaa lähti iltarientoihin.
Jäin kotiin kirjoittamaan blogia ja juomaan teetä.
Korviini kantautuu opiskelijanuorten laulua ja huutoa: perjantai-ilta on lähtenyt käyntiin. Kohta ne alkavat taas kärrätä roskalaatikoita.

Vai onko roskalaatikoilla oma öinen elämänsä, salaiset kokoontumisajot? Ne rullaavat pitkin poikin, kunnes aamu sarastaa ja ne päätyvät sikin sokin sinne tänne tai harkituksi muodostelmaksi keskelle pihaa. Voi olla.

Pyykkipäivä

Kampuksen pesula toimii kolikoilla.

Muuten ihan hyvä kuivausrumpu, mutta se ei kuivaa.

Ahkeran kirjoittelun jälkeen katsoimme porukalla Woody Allenin hullunhauskan elokuvan

Take the Money and Run. ***

Kirjastopäivä

Pulu kakkasi päälleni, mutta toivuin siitä.





Tutustuin koulun kirjastoon, missä on hyvät valikoimat DVD-elokuvia, lehtiä ja käsikirjoituksia. Lainasin elokuvia. "Nautimme" koulun kahvilassa epämääräisen kana-aterian. Sitten kävimme E:n kanssa Manchesterin kaupoissa etsimässä virkkuulankoja. Otin Suomesta mukaan koukkuja, lankoja ei löytynyt vieläkään. Sen sijaan löysin itselleni edullisen topin ja kummitytölleni Nellalle kivan kilpikonnapaidan.

Illalla jattelin rentoutua katsomalla kirjastosta lainaamani elokuvan Pingviinien matka. Mutta yllättäen läppärini ei suostunut pyörittämään mitään muuta kuin Pilates-DVD:tä. Oliko tämä joku Pilates-salajuoni, jonka tarkoituksena oli saada minut jumppaamaan, kun en ole vielä kertaakaan sitä täällä ollessani tehnyt. No, lopulta sain hankittua uuden dekooderin internetistä ja elokuvailtani saattoi alkaa. Olin jo niin väsynyt, että kaunis ja seesteinen kuvamaailma yhdistettynä Morgan Freemanin rauhalliseen selostukseen tuudittivat minut uneen. Sinne ne pingviiniurokset jäivät värjöttelemään, ja hautomaan naaraiden heille jättämiä munia, tiiviinä joukkiona keskellä kylmintä talvea. Itse leijailin höyhensaarilla. Sisukasta sakkia muuten, pingviinit.

Pancake Day

Tänään on Laskiaistiistai
eli Shrove Tuesday
eli Pancake Day

ja Runebergin päivä.
Voi kun saisi Runebergintortun.

Suunnittelen kevään pääprojektinani pitkää elokuvaa Pain. Käsikirjoitus on treatment-vaiheessa. Sain taas paljon rakentavaa palautetta pääopettajaltamme Colinilta ja kurssikavereilta.
A lot to think about.

Iltapäivällä nauroimme toistemme komediakäsikirjoituksille. Lisa oli mahtavan kannustava sillä hänen mielestään komedian kirjoittamisen pitää olla hauskaa, mitä järkeä siinä muuten olisi. Mutta on se kyllä vaikeaakin.

Pistäydyimme Crescentiin. KL oli kuohuksissa saamastaan apurahasta ja tarjosi kierroksen.

Jakauduimme lettukestityöryhmiin: jauhelihatäyte-, kasvistäyte-, hillotäyte- ja letturyhmä. Letunpaistossa kului koko ilta. Englantilaiset syövät letut perinteisesti sokerin ja sitruunan kanssa, nam!

Lisätietoja: http://www.woodlands-junior.kent.sch.uk/customs/pancakeday/

Maanantaipäivä

Marssimme P:n kanssa ympäri Salfordia hoitamassa asioita. Täällä osataan tehdä kaikista asioista monimutkaista paperien sinne tänne kiikuttelua. Yliopiston rakennukset on siroteltu ympäriinsä. Koko kevään vuokrat on nyt hoidettu, on kevyt olo ja lompakko.

Kuvassa reipas koululainen ja taustalla koulurakennuksemme Adelphi House.

Ja lisää kuvia koulun nurkilta.

Viikko takana

Tänään piti yrittää olla hauska. Kirjoitin komediakohtausta. Välillä tuuletin ajatuksia Salfordin ostarilla. Ostin jumppamaton, että voisin harrastaa pilatesta tilaihmehuoneessani.

Kävellessämme päivittelimme taas, miten kaikki aidattu. On satsattu viehättäviin pikkupuistoihin, jotka on sitten lukittu aitojen taakse.
Koskaan niissä ei näy ihmisiä, kenelle niistä sitten on iloa.

Opasteet on maalattu asfalttiin käsityönä.
Jokainen hahmo on uniikki.
Tällä jalankulkijahepulla on polvet linkussa.


Illalla juhlistimme ensimmäistä viikkoa Pirjon kanssa laulamalla melankolisia suomalaislauluja läppärin säestyksellä, kämppisten iloksi:)

Viuhahdus

Lumi tuli, lumi suli, se oli vain yksi hujaus.

Kampuksella viuhahti pelkkiin tangoihin pukeutunut nuorimies potkulaudalla pakarat vilkkuen. Ei ollut äiti sanomassa, että pitää pukeutua lämpimästi.



Hemmokin oli Skypessä tänään:)

Place Called Common

V, KK ja KL luokan blondit, vain Annakaisa puuttuu. Huomenna hän tulee.