Matka meni hyvin, nopeasti. Lentokoneessa tarjottiin tonnikalasämpylää ja virvokkeita. Kun finnairin kone laskeutui klo 17:25, oli Manchesterissa jo aivan pimeää. Jussi J:n kanssa hyppäsimme taksiin ja saavuimme vartin päästä tulevan kotimme Castle Irwellin tarkoin vartioidulle portille. Yksi vartijoista auttoi meidät matkatavaroinemme talon 37 ovelle. Kurssikavereista Pirjo, Mark ja Enikö olivatkin jo paikalla. Tapasin myös tsekkiläiset kämmpikseni Veronikan ja Marcetan.
Koko illan olin kuin kuplassa. Ympärillä oli pimeää, ei edes kunnolla nähnyt missä on. Kävimme Puolalaisessa ruokakaupassa nimelta New Zealand. Olin kuin sumussa: tavailin puolankielisiä pakkausselostuksia ja yritin miettiä, mitä voisin syödä tai mitä sitä nyt ihmiset yleensä syö. Kauppa oli täynnä omituisia tuijottavia tummia miehiä. "Are you ok?", kysyi myyjä, kai vain kohteliaisuudesta, mutta en ollut tosiaankaan varma olinko ok. Olisi tehnyt mieli kysyä: "Mikä maa, mikä valuutta? Loppuillan Istuimme porukalla viiniä siemaillen ihanassa oleskelutilassamme, jossa on L-kirjaimen muotoinen pöytä ja penkit on pultattu lattiaan. Illan lentävä lause oli: "One question..." Miten kaikenlaiset käytännön- ja epäkäytännönasiat nyt täällä hoituisivatkaan?
P ja JJ olohuoneessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti