Himapippalot

Sain tänään väännettyä uuden version 30-minuuttisesta käsikirjoituksesta. Sitten oli tarkoitus valmistautua iltaan. Meidät oli kutsuttu open kimppakämppään viettämään Barryn läksiäisiä. Kuka ihmeen Barry? Meidät kaikki 10 oli kutsuttu, mutta porukat on hajallaan ympäri Eurooppaa (Lontoo, Helsinki, Milano). Niin ja loput taitaa olla enemmän tai vähemmän kipeänä. No, lopulta pitkän harkinna jälkeen kolme meistä valikoitui edustamaan Suomea. Laitoin sinistä kynsilakkaa luomaan hyvää fiilistä ja sitten hurautimme taksilla Manchesterin West Didsburyyn.

Talo oli iso ja väkeä oli reilusti. Oli Dj, tanssilattia ja boolisuihkulähde. Suomen maajoukkue keskittyi istumaan nurkassa ja tarkkailemaan tilannetta. Musiikki oli äänekästä ja porukka vielä äänekkäämpää.

"You must be the Finns?", joku hihkaisi välillä.

"Yes", myönsimme.

Ja joskus se keskustelu, jopa jatkui siitä jotenkin.

Mutta miten ne arvasivat?

No joo. Ajattelin, että olisi hauskaa tutustua paikallisiin, mutta vointi oli ollut hiukan huono koko päivän, joten oli vaisu fiilis. Elimistö kai vieläkin vähän kulttuurishokissa. Puolikuntoisia ja väsyneitä "lähettivät" edustustehtäviin, mutta ei me nyt sentään jurotettu, se vain ehkä näytti siltä :) Jotkut meistä piristyivät ja taisivat saada uusia ystäviäkin.

Oli myös vakavaa keskustelua. Eräs englantilaispoika oli sitä mieltä, että täällä kaikki on niin retuperällä ja Suomessa kaikki on varmasti paremmin. On liikaa porukkaa sullottuna pienelle saarelle, siitähän niitä ongelmia tulee. Mutta on niitä ongelmia meilläkin ihan riittävästi 5 miljoonan ihmisen tarpeisiin.

Oli hupaisat kemut ja hauskaa porukkaa!